Nahkatyypit ja niiden tunnistaminen

Mitä nahka ja keinonahka ovat?

Nahka on eläinperäistä materiaalia, jota saadaan yleensä turkis- ja teuraseläinten nahasta. Nahkalaadut vaihtelevat hieman erilaisten valmistusprosessien mukaan. Nahka on myös erilaista esimerkiksi naudalla kuin lampaalla.

Aniliininahka ("nappanahka") on yleisistä nahkatyypeistä arvokkain ja laadukkain, se on eläimen ns. pintanahkaa eli nahan ulointa kerrosta. Siitä ei poisteta mitään luonnollisia virheitä. Siksi nahkaa saadaankin koko nahanvalmistusprosessista noin 10%. Siitä erottuu eläimen nahan pintakuviot ja virheet. Harvinainen auton verhoiluissa, tavataan yleensä vain arvoautoissa. Aniliininahassa ei ole peittävää väriä tai pinnoitetta.

Nupukkinahka on taas käytännössä aniliininahkaa, joka on "hiottu" ikäänkuin mokkapinnalle. Monesti nupukkinahka sekoitetaankin mokkanahkaan, koska ne ovat pinnaltaan lähes samanlaisia. Nupukkinahka on nahan ulointa pintakerrosta, kun taas mokkanahka on nahan sisäpintaa, siis lihapuolta. Mokka- tai nupukkinahkaa tavataan joskus premium-luokan autojen ohjauspyörissä.

Yleisin autojen verhoilussa käytettävä nahkatyyppi on ns. haljasnahka, jota saadaan arvokkaimman pintanahan alapuolisesta kerroksesta. Nahan "halkaisun" jälkeen pintanahasta jäljelle jäävä nahka on siis haljasnahkaa. Haljasnahalle tehdään lähes poikkeuksetta erilaisia pintakäsittelyjä. Puhutaan polyuretaanikerroksesta tai lakkauksesta. Lähes aina haljasnahan pinta lisäksi teksturoidaan, eli siihen painetaan pintaa elävöittävä kuvio.

Tälläisia pintakäsiteltyjä nahkoja käytetään autojen verhoilussa jopa 70-80%. Pintakäsittely tekee nahasta erittäin kulutuksenkestävän ja pitkäikäisen. Uutena (0-3 vuotta vanhana) pintakäsiteltyjä nahkoja on aivan turha elvyttää ravitsevilla aineilla, koska pintakäsittely estää aineen imeytymisen nahan rakenteeseen. Muutaman vuoden jälkeen nahan pinta on kuitenkin kulunut, ja pinnan "lakka" sallii hoitoaineiden imeytymisen taas nahkaan. Mikäli nahka siis tuntuu kuivalta ja "kovettuneelta", voidaan pehmeys palauttaa hoitoaineella.

Keinonahka taas on käytännössä muovia. Sitä saattaa olla vaikea erottaa pintakäsitellystä nahasta. Keinonahka on yleensä hieman kovempaa eikä sillä ole nahan ominaishajua. Tekonahka onkin yleensä kovuutensa takia vähemmän käytetty materiaali esimerkiksi penkeissä, sen sijaan sitä käytetään usein kojelaudoissa ja vastaavissa kohteissa jossa ei joudu kovalle kulutukselle.

Keinonahkaa hoidetaan käytännössä kuten muoviosia.

Nahka, viimeistelty nahka vai keinonahka?

Nahkalaatujen erottamiseen on olemassa muutamia lähes varmoja testejä. Helpointa on testata, onko nahka aitoa vai ei. Jos nahka ei ole pintanahkaa on se pinnoitettua haljasnahkaa tai keinonahkaa.

Jos aidolle nahalle pudotetaan vesipisara, se imeytyy nahkaan ja tekee alueesta tummemman. Kuivuessaan se palaa takaisin alkuperäiseen sävyyn. Pintakäsitelty nahka ja keinonahka taas hylkivät luontaisesti vettä. On kuitenkin syytä huomioida, että myös aito nahka hylkii vettä, jos se on käsitelty vettä hylkivällä suoja-aineella. Lisäksi huonosti hoidettu, kiillottunut aito nahka saattaa jättää vesipisaran imemättä.

Myös "naarmutustesti" on toimiva keino nahkalaadun tutkimiseen. Kevyt raapaisu kynnellä pitäisi paljastaa onko nahka pinnoitettua taikka aitoa. Aito nahka reagoi raapaisuun haalistumalla, kun taas pinnoitettu taikka tekonahka ei muuta väriä.

Pinnoitetun nahan erottaminen keinonahasta voi olla haastavaa, mutta siihenkin on olemassa pari kikkaa. Keinonahka (eli käytännössä vinyyli) on ohutta, ja mikäli esim. penkin nahkapinta rypistetään tai nostetaan koholle ja puristetaan kulmaksi, keinonahkaan muodostuu terävä kulma, hieman kuin paperissa kun se taitetaan kaksin kerroin. Pinnoitetussa nahassa kulma taas on pyöreä, johtuen materiaalin paksuudesta. Toinen keino on painaa ja vetää sormea pintaa pitkin: vinyylissä sormen jäljiltä ei jää selkeää "vanaa", kun taas pinnoitetussa nahassa jää.

=> Nahanhoitotuotteet löytyvät täältä