Kiillotuksessa käytettävät apuvälineet

★ Huom! Mobiililla ABC:n valikko avautuu ylhäältä logon vierestä ≡

Valaistus

Valaistus kiillotettaessa on tärkeää. Hyvä valaistus on ensiarvoisen tärkeää naarmujen näkemisen, naarmunpoiston sekä lopputuloksen kannalta. Erilaiset lamput näyttävät erilaiset naarmut paremmin kuin toiset. Tämä johtuu lampun tuottaman valon värilämpötilasta. Karkeasti voidaan sanoa, että halogeenipolttimoiden tuottama valo näyttää isommat naarmut paremmin kuin usein viileänsävyinen LED-valo. LED-polttimo taas näyttää kaikista hienoimmat naarmut, esimerkiksi ajojäljen ja hologrammin, joita halogeeni ei paljasta. Paras valo varsinkin lopputuloksen tarkastamiseen on luonnon oma valonlähde, aurinko, joka tuo sekä hologrammit että syvät naarmut parhaiten esille.

Maalipinnan paksuusmittari

Maalipinnan paksuusmittari auttaa varmistamaan, että maali- tai lakkapinnan paksuus riittää vielä kiillotukseen, eikä pintaa hiota puhki työstön edetessä. Lisäksi sillä nähdään, mikäli autoa on maalattu uudelleen. Maalipintaa kun mitataan, tulee mittaukset tehdä aina koko autolle, ja mielellään muutamasta kohti jokaista paneelia, eli esimerkiksi konepellistä otetaan muutamasta kohti paksuudet. Näin saadaan keskiarvo pinnan paksuudelle. Markkinoilta löytyvät mittarit pystyvät mittaamaan pinnan paksuuden ainoastaan metallipinnoilta, eli esim. muovipuskureista paksuutta ei saa mitattua.

Karkeasti voidaan sanoa, että mikäli pinnan paksuus on 70 - 170 μm, on se alkuperäistä maalipintaa. Mikäli pinnan paksuus on 170 - 400 μm, on se maalattu uudelleen, ja mikäli se on yli 400 μm, on siihen käytetty myös täyteaineita. Alkuperäisestä, lakallisesta, maalipinnasta voidaan karkeasti sanoa, että pohjamaalia on 30 - 70 μm, värimassaa 10 - 30 μm ja lakkaa 30 - 70 μm. Varsinkin vanhemmissa autoissa maalipinta voi olla ns. suorakiiltomaalilla maalattu, jolloin pohjamaalin päälle tulee värimassa, eikä lakkaa tule ollenkaan, on värimassan paksuus hyvin lähellä pohjamaalin paksuutta.

Mikäli pinnassa on paksuutta esim. 120 μm, uskaltaa sitä vielä huoletta myllyttää. Jos taas pinnan paksuus alkaa lähtentelemään 70-80 μm, tulee jo miettiä, paljonko lakkaa pinnassa on. Helpoiten lakkapinnan paksuus selviää etsimällä esim. konepellin alapuolelta tai oven sisäpuolelta kohta, jossa lakkaa ei ole, ja verrata sen paksuutta lakallisen maalipinnan paksuuteen. Tälläinen lakaton paikka löytyy, kun seuraa, että missä kohti kiiltävä ja tasainen lakallinen pinta vaihtuu mattamaisempaan, karheaan pintaan.